a mind that is stretched by a new experience can never go back to its old dimensions

♥ Tekstin otsikko osuu ja uppoaa. Mä uskon etten mene enää samana ihmisenä takaisin. Tai ehkä menen, mutta varmasti vielä elämänjanoisempana kuin lähtiessä, luultavasti sosiaalisempana ja ainakin paremman kielitaidon omaavana (tai no, this is the plan).

♥ Kalja. On mangon, kirsikan, suklaan, vadelman ja vaikka  minkä muun makuista. Mutta myös ihan perusbisse kuuluu nykyisin makumieltymyksiini, uskokaa tai älkää!

♥ Meitsie Antwerpenin Urban Outfittersin paskamerissa. Paskamer tarkoittaa hollanninkielellä sovituskoppia. Heheheh :---)

♥ Ennalta-arvaamattomat illat. Viikko takaperin lauantaina tapasin jyväskyläläistä tänne muuttanutta kaveria illallisen merkeissä, ja lopulta päädyimme kahden uuden suomalaisen tuttavuuden kanssa maailman cooleimpaan asuntoon juomaan punkkua lattialla ja ihastelemaan maisemia kämpän katolta. Vaikka joskus väsyttää tai on darra, niin oon oppinut ettei yhtäkään tilaisuutta kannata heittää hukkaan, koska elämä on täynnä yllätyksiä silloinkin kun ei välttämättä jaksais.

♥ Uudet paikat. Vasta toissaviikolla ymmärsin, miten kaunis puisto aivan meidän kotikadun varrella pensasaitojen takana avautuu. Rakennus on eräänlainen kulttuurikeskus nimeltään Botanique. Sisätiloissa järkätään usein konsertteja ja huomenna sopivasti mun eka keikka täällä: MØ!

♥ Tää ei kyllä ansaitsis sydäntä, mutta flunssa. Mulla tuppaa aina olemaan sellaista inhottavaa viikkoja kestävää puolikuntoisuutta ilman kuumetta kuitenkaan. Pitihän se arvata, että liian vähäiset yöunet ja jatkuva hummaaminen kostautuu. Mutta ei muuten kurkkukipuun hunaja, inkivääritee taikka strepsilsit auttanu. Sen sijaan vodkashotit auttoi. Hmm..

♥ Brysseli. Ei tämä kaupunkina varmastikaan mikään maailman spessuin ole, mutta minä viihdyn täällä. Onhan täällä kuitenkin kevät kaks kuukautta suomea edellä ja ilmassa tuoksuu vohvelit. Ja tiedän, että täällä on vielä paljon suloisia kuppiloita, tunnelmallisia ravintoloita ja kiinnostavia putiikkeja, joissa en ole vielä päässyt käymään! Ja taatusti lisää kauniita taloja, joita en vielä ole päässyt postaamaan instagrammiin!

♥ Hahahaha, ihmeiden aika ei ole ohi! Ne, jotka seuraavat instagrammissa ehkä tajuaa mistä puhun. Tai sitten ei. Tämä ei suinkaan ole ainoa, mutta taatusti ainoa julkaisukelpoinen muisto perjantai-illasta.

♥ Sunnuntaikahvit. La Fontainas oli mulle uusi tuttavuus, jonka bongasin alunperin jostain blogista. Joskus kannattaa nähdä vaivaa etsiäkseen muiden suosittelemia paikkoja, ettei aina tarvitse pettyä astuessaan sisään johonkin hämyiseen kapakkaan. Vastaavanlaisia hyviä vinkkejä oon löytänyt esim brunssipaikkoihin, ravintoloihin ja muihinkin kahviloihin.

♥ Parhaat bileet eivät aina jatku baariin asti, sen sijaan voi löytää itsensä keittiöstä laulamassa Oasiksen Wonderwallia aamuviiteen asti. Yksi istui ostoskärryssä ja yksi söi raakaa spagettia. Tanssittiin vielä hetki uusien, yhteisellä panostuksella sponsoroitujen kaiuttimien kunniaksi, sitten painuin onnellisena pehkuihin.

♥ Kaupungin valot, meidän parvekkeen alla.

7 days of summer

Ja niin mun eka vieras tuli ja meni! Oli ihanaa nähdä murua yli kuukauden jälkeen, ja vaikka viikko meni arvatenkin turhan nopeasti, niin kaikkea ehdittiin tehdä! Kierreltiin tietenkin kaupunkia, käytiin sarjakuvamuseossa, syötiin vohveleita ja ranskalaisia tietty, syötiin myös illallinen ulkona (mun eka kerta ravintolassa täällä, hyvä mä!), vietettiin paljon aikaa Brysselin ihanissa puistoissa, juhlittiin aamuun asti, shoppailtiin, käytiin sunnuntaimarkkinoilla ja tehtiin päiväreissu Antwerpeniin. Säät suosi ihan tajuttomilla kesäkeleillä! Parhaimmillaan lämpötila huiteli sunnuntaina +20 asteessa, kyllä muuten nautti! Vaikka ero pakotti hetkellisesti ottamaan askeleen taaksepäin, pari päivää jälkeenpäin alkaa tuntua jo normaalilta. Jirin lisäksi hyvästelin keskiiikkona myös ekan kotiinlähtevän Van Orley -ystävän, ja se sai mut ahdistumaan. Koko päivän kelasin vaan, että kohta me kaikki lähdetään, miten mä selviän hengissä kymmenien tärkeitten ihmisten hyvästelemisestä?? Ei sitä pidä ajatella. Onneksi oon vasta lukukauden alkupuoliskolla, ja niin paljon hyviä juttuja on vielä edessä! Pakottaa vaan ajattelemaan, että näistä jäljellä olevista 3,5 kuukaudesta on otettava ihan kaikki irti. Koska tätä aikaa ei saa takaisin. Nyt on perjantai, ja aion tehdä jotain kivaa! Aloitan syömällä lounaan. Peace & Love!

the carnaval!

Sunnuntai, ilmaista kaljaa, kaduilla tanssimista ja laulamista, flaaminkieliset versioit joka ikisestä hittibiisistä, toinen toistaan hullumpia paraateja, upeita asuja (paras kaikista oli italialaisen Gabrielen leopardi-asu) ja järjettömän kylmä tuuli. Siitä oli meidän karnevaalireissu Aalstiin tehty! Mä olin nukke, vaikka muita arvauksia olivat esim jumalatar (hahhahahahah :'''D) tai hippi.. Junamatka Aalstiin kesti ehkä puoli tuntia, ja kaupungissa jaksettiin rellestää noin neljä tuntia. Osa suunnittelee revanssireissua huomenna Bincheen, sillä huomennahan on vielä vika päivä karnevaaleja. Hauskaa kyllä oli, ja reissu  piristi jälleen sunnuntaipäivää, nää tyypit on vaan niin parasta!

1/5

En voi uskoa, että ensimmäinen kuukausi ja näin ollen viidesosa mun vaihdosta on jo takana päin. Rupee nyt jo ahdistaa, vielä on niin paljon kaikkea mitä haluan ehtiä nähdä ja tehdä! Tämä erasmus-elämä on tehnyt täyskäännöksen ja vienyt mut ihan mukanaan! Vannoin, ettei musta tuu sitä tyyppiä, joka hehkuttaa kaikkea ja jonka mielestä kaikki nyt vaan on niin upeeta ja mahtavaa ja parasta ikinä, mutta nyt näyttää vähän siltä, että minäkin murrun. Koska tää nyt vaan on ihan parasta!! Syytän muuttoa Van Orleyyn. Kuten taisin jo aiemmassakin postauksessa mainita, on tästä muodostunut mulle ihan oikeasti koti kaukana kotoa, ja näitä ihmisistä perhe kaukana perheestä. Mikä vois olla parempaa kuin tappaa aikaa löhöten olohuoneessa patjalla katsoen leffoja yhdessä, tai mennä mihin tahansa kolmesta keittiöstä ja löytää aina illallisseuraa? Ja huh, tässä talossa bileitä riittää, normaalisti keskiviikosta sunnuntaihin. Mun ei enää koskaan tarvitse lähteä bileisiin, koska bileet tulee mun luo. Musta on siis tullut tosi laiska lähtemään muualle, viihdyn niin hyvin näiden tyyppien kanssa, ja parhaat bailut todennäköisesti löytyy joka tapauksessa "omasta olohuoneesta" :-D Torstaina Brik (eli organisaatio, joka omistaa Van Orleyn ja monia muitakin samantyyppisiä opiskelija-asuntoloita) haastoi kaikki talot järjestämään bileet, joiden voittaja saisi partybussin jatkobilepaikalle. Van Orley taitaa olla isoin kaikista asuntoloista, joten bileet oli sen mukaisesti melko hurjat. Brik tarjosi kaljat, ja eräs meidän housemateista hommas meille kunnon kajarit (jotka tosin meni jo saman illan aikana rikki). Oli ihan järjettömän hauskaa, loppujen lopuksi en koskaan ehtinyt baariin asti, ja painuin pehkuihin neljän aikaan yöllä. Noh, silti ensimmäisen lukukauden tyyppien mukaan tämä toinen lukukausi on todella hiljainen ja laimea edelliseen verrattuna. 

Tästä tulikin nyt loppujenlopuksi vain tiivis katsaus Van Orleyn party customeihin, heh, no ei mulle paljon muuta kuulukaan :--D Äidille tiedoks, että kyllä mä siellä koulussakin käyn (postausta opinnoista tulossa juuuu)! Huomenna aamusta Vintage Marketille ja sen jälkeen päiväreissu Aalstin karnevaaleille! Kaikkialla Euroopassa taidetaan nyt viettää karnevaaleja, jännää! Siitäkin varmaan sitten postausta ensi viikolla. Huh, nyt mä lähden illallistamaan ja pohtimaan sotasuunnitelmaa illaksi. Ixellesissä olis yhden pojan luona naamiaisbileet, mutta ihan suoraan sanottuna en tiedä jaksaako lähteä minnekkään :-D