Days left: 15 vol.2

Aika juoksee ja loppu lähenee. Kaikki tietää sen, mutta siitä ei saa puhua. Tän aiheen puimisesta ei saa muuta kuin vihaisia katseita osakseen. We live in denial. Henkilökohtaisesti en pidä tätä hyvänä asiana. Pitäisikö meidän sulkea pois ajatus, että tää oli kohta tässä? Mä en pysty, enkä halua, sillä mä haluan elää nää viimeiset 15 päivää niin kuin kuuluu; kuin ne olisi viimeiset 15 päivää. Ihan tajuttoman ristiriitaiset fiilikset. En voi käsittää että kohta mun viisi kuukautta on ummessa. Vaikka oon ehtinyt tehdä ja nähdä paljon, täällä olis vielä niin paljon lisää, että en koe olevani valmis. Osa on jo jättänyt Brysselin taakseen, mutta onneks en joudu sanomaan kovin monia yksittäisiä hyvästejä, sillä taidan lähteä aikalailla ensimmäisten joukoissa. Vihaan hyvästejä. Ne oli vaikeat kun lähdin kotoa, ja ne ovat vaikeat kun lähden kotiin. Tuntuu absurdilta ajatella, että kahden viikon päästä palaan kotiin, pian tallustelen Jyväskylän katuja ja morotan vähän väliä vastaan tulevia tuttuja kasvoja, pian puretaan poikaystävän kanssa kamat meidän omaan kaksioon, joka tulee tuntumaan palatsilta tämän 20 neliöisen huoneen jälkeen. Toisaalta en malta odottaa että pääsen rutistamaan kaikkia rakkaita ihmisiä, joita oon kaivannut koko tän viis kuukautta. En malta odottaa Suomen kesää, mökkiä, festareita ja ah niitä yöttömiä öitä. Mutta toisaalta mun iho menee kananlihalle kun mietin sitä kaikkea. Ja mä tiedän, että pala mun sydäntä jää tänne, tähän taloon elämään muistoissa näiden ihmisten kanssa. Ja mä en tiedä varmaksi näänkö ketään näistä koskaan enää. Aina voi toivoa, mutta kaikkihan sen tietää että me palataan omiin elämiimme, ja yhtä helposti kuin viidessä kuukaudessa mä sopeuduin tänne, aivan toiseen maailmaan, me kaikki sopeudutaan uudestaan ja tästä tulee vain etäinen muisto, vähän niinkuin uni. Joten sen sijaan, että kieltäisin lähestyvän kotiinlähdön, mä aion ajatella sitä ihan toden teolla ja ottaa näistä hetkistä ihan_kaiken_irti.

Mutta joo, jos teitä oikesti kiinnostaa myös mitä mun toukokuu ja kesäkuun alku on pitänyt sisällään, niin mulle on kuulunut viimeisen viiden viikon sisään muunmuassa tällaista: 

vanhempien hostaamista, vaikka säät oli ihan peseestä niin jälleennäkeminen oli mukava<3

Gentissä ja Bruggessa vierailua

kauniin kesäisen Brysselin ihastelemista

kahden loistavan reilimimmin kestittämistä, oli aivan huippua nähdä Annia ja Marikaa

Parlamentissa vierailua

juhlimista, juhlimista, juhlimista

kolmas Amsterdam-reissu ja ensikosketus Portugaliin

kokeita ja opiskelua (more or less.......)

ja tänään!!!! mun teinivuosien lemppari the Kooks ancienne belgiquessa, OI ONNEA!!!

ja huomenna, IHECS - i'm done!

Au revoir :*