maanantai 3. helmikuuta 2014

Kuulumisten kilometripostaus

Huhhuijaa, täällä taas. En ole päivittänyt kolmeen päivään, ja tuntuu että paljon on silti ehtinyt tapahtua, vaikka toisaalta ei ole vielä tapahtunut mitään. Perjantaina suunnattiin Charlotten (eli mun erasmus-buddyn) kanssa kaupunkiin, ja Charlotte näytti mulle missä on koulu, Grand-Place, kuninkaan palatsi ja meidän tuleva kämppä. Olin luonnollisesti ihan päästäni pyörällä, enkä hahmottanut kaupunkia yhtään. Perjantaina syötiin sitten neljän ruokalajin illallinen belgialaiseen tyyliin. Maiston elämäni ensimmäistä kertaa hanhenmaksaa, ja jälkiruoaksi syötiin juustoja ja viikunoita, tietty. Lauantaina oli aika vaihtaa asumusta, joten pakkasin kamani, ja suunnattiin Charlotten kanssa Gare du Centralille hakemaan mun tuleva kämppis Carmen, ja löydettiin raukka itku kurkussa eksyneenä asemalta kolmen jumalattoman ison laukun kanssa. Onneks oltiin Charlotten kanssa viety mun laukut jo edeltä kämpille, joten voitiin kolmistaan raahata Carmenin kamat destinaatioon, eli pieneen huoneistoon, jonne tulisi myöhemmin asumaan vielä kaksi muuta espanjalaista tyttöä. Paikan päällä yllätys oli sekä positiivnen, että negatiivinen. Huoneisto on tosi hyväkuntoinen ja siisti, sekä hyvin varustettu, mutta ihan liian pieni neljälle ihmiselle. En tosissaan tiedä, miten tullaan sopimaan tänne, minä ja kolme esnpajalaista. Carmen oli sen verran sokissa, että meillä meni loppu ilta aika lailla asettautuessa. Saatiin aikaiseksi vain suunnistaa lähimpään Carrefour Expressiin, joka vielä 7 aikaan lauantai-iltana oli auki, ja ostettiin aamupalatarvikkeet valmiiksi seuraavalle päivälle. Kotimatkalla otettiin mukaan vielä pitsa, ja loppuilta vaan höpöteltiin pöydän ääressä.



Sunnuntaina noustiin hyvissä ajoin, ja oli mun vuoro näyttää kaupunkia Carmenille. Vaikka oon yleensä ihan hullun surkee suunnistamaan, ja löydän itseni aina jostain eksyksissä, onnistuin ohjaamaan meidät Grand-Placelle, josta taas löytää todella helposti kouluun seuraamalla tuota seinään piirrettyä Tintti-taideteosta. Käveltiin myös kaupungin ostoskadun läpi, jossa mun sormet jo syyhys päästä hiplaamaan kaikkea vaatekauppojen tarjontaa, mut tietty sunnuntaina täällä on kaikki kaupat kiinni... Siis mitä hittoo? Lauantaina myös yritettiin epätoivoisesti metsästää jostain wifiä, koska meidän kämpässä se ei tietenkään toimi. En tiedä mikä tässä nyt mättää, mutta kaikkialla, missä tähän mennessä on luvattu ilmainen wifi, se ei ole toiminut pätkän vertaa. Ne ketkä mut tuntee, ymmärtää varmaan miks tää on niin ison mittakaavan ongelma XD eheh. Ainoo spotti, missä meidän hostellilla/huoneistossa toimii netti, on respan edessä oleva käytävä, joten ollaan sit tietenkin vietetty siellä aika paljon aikaa..









Tämä päivä toi mukanaan melkoisen tunnemylläkän. Aloitettiin päivä lupaavasti hullulla kiireellä. Koululla piti olla 9.50, silti juostiin vielä varttia vaille hikihatussa ympäri kaupunkia, ja koska otettiin huvin vuoksi vähän eri reitti kuin edellisenä päivänä, oltiin tietty vähän eksyksissä myös. Lopulta kuitenkin löydettiin oikealle rakennukselle missä muut vaihtarit, ja Erasmus-koordinaattori jo odotti. Päivä koostui kaikenlaisesta orientaatio-toiminnasta eli tutustumiskierroksesta, lukujärjestysten säätämisestä ja käytännön asioiden selvittämisestä, sekä tervetulolounaasta. En oikeastaan saanut vielä juurikaan otetta muusta vaihtariporukasta, ja koska seremoniat jäi loppujen lopuksi aika lyhyeen, niin jäi sitten tutustumisetkin. Lounaan jälkeen minä ja yksi romanialainen tyttö Laura suunnattiin hommaamaan meille paremmat liittymät simkortteihin, jotka oltiin saatu koululta ilmaiseksi. En ymmärtänyt liikkeessä mistään mitään, mutta lähdin kotiin taskussani uusi liittymä, johon pitäisi sisältyä 3G netti. Juoksin jälleen paniikissa huoneistolle, koska Carmenin mukaan kolmas tyttö saapuisi kello kaksi. Vartin yli kysyin respasta onko tyttöä näkynyt, mutta ei kuulemma ollut. Koska mun liittymä ei vielä toiminut, en voinut soittaa tai laittaa viestiä kenellekkään, joten päätin päivystää respan edessä, missä wifi toimi jotenkuten. Meinas itku päästä, kun istuin siellä yksin odottamassa tyttöä, jonka sijainnista en tiennyt mitään, ilman yhteyttä Carmeniin, ja ilman yhteyttä itse asiassa kehenkään. Täytyy vielä lisätä, että meillä on asuntoon vain yksi avain, mikä hankaloittaa menemisiä ja tulemisia melko huomattavasti. Loppujen lopuksi molemmat tytöt löysivät tiensä huoneistolle, ja päästiin lähtemään ruokakauppaan. Kaupan jälkeen wifi ei vieläkään toiminut respan tyypin lupauksista huolimatta, joten päätimme käydä tiedustelemassa tilannetta. Jälleen kerran meille luvattiin, että nettiyhteys korjataan huomenna. Juuh. Usko alkaa loppua. Koska me ei ihan mukisematta näitä selityksiä otettu vastaan (lue: Carmen ja Inma ei ottanut), meille annettin avain toiseen huoneeseen 1. kerrokseen, jossa wifi toimii.



Hassua, miten avuttomaksi itsensä voi tuntea vieraassa maassa, kun netti on oikeastaan ainoa yhteys jonka tarvitsee pitääkseen yhteyttä ihmisiin kotimaassa. Tunnen oloni ehkä jopa hitusen säälittäväksi, mutta kyllä vaan on onnellinen olo, kun on saanut soittaa ensimmäisen videopuhelun poikaystävälle. Kaikki on kuitenkin täällä vielä niin vierasta ja outoa, että sen kaikkein tärkeimmän ihmisen naama ja ääni tuntuu ihan älyttömän turvalliselta kaiken häsellyksen keskellä. Mutta kyllä tää tästä! Huomenna mulla alkaa sitten tositoimet, eli ensimmäiset kurssit! IHECS tarjoaa vaihtareille joko englanninkielisen tai ranskankielisen vaihto-ohjelman, mutta mä olen onnekseni saanut valita kursseja vähän molemmista. En ole vielä ihan varma, mitä kursseja päädyn lopulta ottamaan, mutta tällä hetkellä lukujärjestys näyttää seuraavalta:

- Techniques de créativite
- Principes et langages du multimédia
- Issues in Marketing Communication
- PR Tools and Case Studies
- Practical course du multimédia
- Practice Course Photography

Lisäksi teen huomenna ranskankielentestin, jonka perusteella mut laitetaan sitten jollekin ranskankurrsille. Mua kiinnostais myöskin sarjakuvakurssi, mutta se saattaa sitten mennä sen ranskankurssin kanssa päällekkäin.. Tarkotuksena oli myös ottaa grafiikkaa, mutta ilmeisesti en voi ottaa käytännön kurssia ilman teoriakurssia, ja Charlotten mukaan teoriakurssi on jopa ranskankielisille tosi vaikea. Onneksi saadaan kokeilla kaikkea ensin parin viikon ajan, ja sitten vasta tehdä lopulliset päätökset. Nyt on aika painua unille, että huomenna oon sitten terävänä tunneilla! En malta odottaa, että pääsen vauhtiin ja kiinni ihan normiarkeen, tää jatkuva säätäminen ja ihmettely on pidemmän päälle aika väsyttävää :-D

8 kommenttia:

  1. Voi Aura, tsemppiä! Samaistun ihan kotisohvallakin siihen ahdistavaan fiilikseen kun kaikki on sekaisin ja tuntuu että on yksin. Mutta tosiaan se normiarki koittaa varmaan pian ja ihana kuulla sun kuulumisia :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Varoitan, että ei tuu olemaan helppoa muuttaa yhteisestä kämpästä toiselle puolelle mannerta :-D mutta se mikä ei tapa niin se vahvistaa, ja uskon, että kunhan päästään sitten 15. päivä asettumaan "kotiin", niin sit alkaa olla helpompaa :-)

      Poista
  2. Varmaan tuota normisähellystäkin vielä riittää, vaikka rutiinejakin tulee. Kuulostaa kuiteskin hyvältä, nuo kurssit on tosi siistejä! Näytät valokuvassa vähän haikealta, hymyä hyuleen, tyttö :) Kun meistä joku sinne ekana ehättää, olet varmaan jo täysprofessionaalinen kaupunkiopas (tiedät mun suubnistustaidot). Tsemppii ranskantestiin ja kursseille. Sehän on selvä, ettei niillä ranskankiursseilla heti ymärrä juur mitään, mut se paranee päivä päivältä. Du courage,hérie!

    VastaaPoista
  3. Siis chérie... Mun ipad on kakka kakkanen: jos tulee lyöntivirhe tähän kommenttikenttään, kursori ei mene eteen eikä taskse, eikä voi korjata tekstiä. Tai joskus voi, mut joskus jumitttaa. Mitääääh?!???!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti! :---D kirjotusvirheistä huolimattakin sun teksteistä saa kyllä selvää, no panic! Ja myrtsi naama kyllä, koska sillon murjotutti.. Mut elämä voittaa! Ja hah, yritän nyt nopeesti tutustua kaupunkiin, et osaan sit sanoa ees jotain sitten kun saan kyläilijän :-)

      Poista
  4. Veikkaan että riitttää pari hyvää vaatekauppaa ja pari aitoa belgialaispubia :) Minä haluan käydäAtomiumissa, kun olen bähnyt vain kuvia, enkä voi illään uskoa, että ne "atomin" pallot on niin isoja että niissä ihmiset käyskentelee...

    VastaaPoista
  5. Voi ihanaa kuulla kuulumisia, kirjottele äkkiä lisää ja otetaan skypet kehiin sit kun oot päässy kunnolla asettumaan sinne! Tsemppipusut täältä tohon alkuaikaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, skypet kehiin! Itse asiassa nyt mulla on netti tääl kämpillä, niin voidaan soitella millon vaan :-)) Kirjotan lisää sitten kun mulla on jotain kuviakin, en oo kuvaillu viel _yhtään_mitään_ paitsi taloja xD

      Poista