Tere! Tääl ollaan. Luminen ja kylmä Suomi on vaihtunut, hmm sateiseen(?) ja lämpimämpään Belgiaan. Tunnen olevani unessa, enkä tajua yhtään mitä tapahtuu. Kaikki meni ihan eri fiiliksissä kun olin kuvitellut, ja tässä mää nyt istun sängyllä naputtamassa tätä ensimmäistä oikeeta vaihtaripostausta. Selvisin ennen tätä päivää yhdellä ainoalla - ja hyvin lyhyellä itkukohtauksella, se oli tiistaina se. Eilinen oli täydellinen päivä, eikä silloinkaan ihme kyllä itkettänyt vielä yhtään. Nyt sitten olen Helsinki-Vantaalta asti nieleskellyt kyyneleitä.. Noh, tämmöstä tämä on eikä sille mitään voi. Jossakin tuolla ikävän alla kyllä kuohuaa jo innostus ja semmonen hyvälaatuinen jännitys, ja uskon, että kun pääsen tutustumaan Brysseliin kunnolla, ja kun lauantaina tapaan mun tulevan kämppiksen, jonka kanssa oon jo hyvää vauhtia kaverustunut, niin kaikki muuttuu paremmaksi!
Tänään siis hypättiin aamuyhdeksän jälkeen mun JÄRKYTTÄVÄN matkalastin (miten oikeesti voi saada 30 kiloon sullottua puolen vuoden omaisuus?) kanssa autoon, minä, äiti ja Jiri, ja hurautettiin lentokentälle. Siellä mut kirjaimellisesti checkattiin kädestä pitäen sisään ennenkuin ehdin sanaakaan sanoa. Sitten tuli se kliseinen hetki ennen turvatarkastusta, kun pitää sanoa heipat ja hypätä tuntemattomaan. Eli itkua, heipat, lisää itkua, uudet heipat, vielä vähän itkua, nopeat hyvästit ja sitten menin. Matka sujui tosi mutkattomasti, lensin ensin Osloon nuokkuen, ja kun tulin Oslon kentälle, niin mun seuraava portti oli heti ensimmäinen joka tuli vastaan. Oslo - Brysseli meni unessa sekin. Kentällä mua oli vastassa mun erasmus-buddy, jonka luona saan viettää ekat kaks yötä. Tää asumisjärjestely on kyllä ollu melkosta hässäkkää. Van Orleyyn päästään siis vasta parin viikon päästä, joten mun ja mun espanjalaisen kämppiksen Carmenin piti keksiä jostain katto pään päälle ekaksi kahdeksi viikoksi. Löydettiin meidän lisäksi vielä kaksi muuta espanjalaista tyttöä, ja neljästään buukattiin keskustasta sellainen väliaikainen vuokrahuoneisto. Carmen tulee lauantaina, joten asustelen siihen asti täällä erasmus-buddyn perheen luona. Täällä on kyllä mukavaa, perhe on tositosi ystävällinen ja vieraanvarainen. Syötiin belgialaista kotiruokaa ja jopa keskusteliin ranskaksi (mun ranskankielentaito sai kehuja, jessss)! Huomenna pääsen tutustumaan itse kaupunkiin, käydään varmaan tsekkaamassa koulu ja sen sellaista. Nyt on pakko painua nukkumaan, reissuväsymys painaa. Että tästä tämä nyt sitten alkaa, huh ja huh.